Kestävän kehityksen kaivostoiminta

Mitä se on? Sitä jäin tänään miettimään, kun kuuntelin kaivosesitelmiä valtuustoseminaarissa Rovaniemellä. Joitakin mittakaavavirheitä nykyisessä kaivoskeskustelussa on.

1. Kaivosta ei avata hetkessä. Etsintä, lupaprosessit ym valmistelut vievät 10 vuotta, tarvisevat kymmeniä erillaisia lupia ja rahaa kymmeniä miljoonia. Onko  luvituksella kiire, kun koko prosessi kestää muutenkin? 
2. Malmivarannon merkitys riippuu taloudellisesta tilanteesta ja käytettävissä olevasta tekniikasta.
3. Luvitusongelmiako Suomessa? YVA ei ole itse lupamenettely. Yritys vastaa antamiensa tutkimustietojen oikeellisuudesta, vaikka olisi teettänyt tutkimukset ulkopuolisille, vai vastaako? Onko riittävästi valvontaa ja kuka valvoo ja ketä? Onko kaivosyhtiöillä omavalvontaa?
4. Onko kaivosteollisuus muuta teollisuutta haitallisempaa? Ketä mahdollinen haittavero koskisi? Voiko kaivoksen hyväksyttävyyden ostaa? (moraalivero)
5. Ulkomaiset kaivosyhtiöt eivät vie kaikkia rahoja, 80% jää alueelle. Suomeen tuodaan mineraaleja 36-kertaisesti vientiin nähden, ei siis olla Kongo!  Ulkomaisetkin yhtiöt maksavat veronsa Suomeen. Onko tuonti moraalitonta?
6. Työvomaa tarvitaan rajusti lisää, jos kaikki kaivokset avataan samaan aikaan, mutta onko edes järkevää pyrkiä saamaan kaikki yhtäaikaa toimintaan. Kaivosbuumi on myös Ruotsissa, Kanadassa ja muilla pohjoisilla alueilla. Mineraalien arvo vain kasvaa maan alla. Kaivosmiesten palkat ainakin nousevat, kun kilpailu työntekijöistä kiristyy.
7. Kunnan ympäristöviranomaisellakin on oma riippumaton, yleisen edun valvojan rooli ja  joka voi osallistua tutkimuksiin ja selvityksiin, mutta osallistuuko?
8. Talvivaaran louhintamäärät ovat moninkertaiset “tavallisiin” kaivoksiin nähden. Tuliko mittakaavavirhe niin tuotannossa kuin valittajienkin kohdalla? Tavallinen suolavesi (natriumkloridi) tappaa heinän ja karkoittaa muurahaiset, mutta mitä tekee bioliuotuksessa syntyvä suolavesi ( sulfaatit) luonnolle?  Tietääkö joku sen? Uraanin talteenottaminen vähentää luontoon pääsevää jätettä, väitetään.

Pietarin kuulumisia

Pietarin ruuhkaa.

Kävin Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntaliittojen tarkastuslautakuntien yhteisellä opintomatkalla  Pietarissa. Tässä jotain matkalta mieleen jäänyttä.

• Edellisestä käynnistäni Venäjälle oli jo kulunut 20 vuotta. Kehitys/muutos siellä, ainakin Pietarissa, on ollut hurjaa. Hyvä se, vaikka Pietarin liikenne ökyautoineen on koko ajan jumissa.
• Pietarissa on PK-yrittäjälle potentiaalia ja hyvä väylä/apu aloittajalle voisi löytyä yhteistyöstä ISBE Oy:n kanssa eli Itä-Suomen Busines Edustustosta.
• Suomeen tulijoiden määrä = viisumihakemukset lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla. Nykyään jo yli miljoona hakemusta vuosittain. Toivottiin, ettei EU kiristäisi viisumikäytäntöjään ainakaan tavallisten keskiluokkaisten matkailijoiden osalta. Rajakontrolli tuntui kyllä kiristyneen varsinkin Suomen suuntaan.
• EU:n yhteisprojektien toteutuksiin toivottiin ripeämpää otetta. Venäläinen esitys yhteistyöstä tuntui kovin vanhahtavalle pyrokratiasisältöineen. “Bumaskat” ovat yhä Venäjän käytäntö.
• Ruoka oli hyvää ja taideaarteet mittaamattomat.

Kainuun liiton kuulumisina oli, että liitto lakkaa ja se perustetaan uudelleen  seitsemän kunnan edustuksellisena sote-kuntayhtymänä.  Palkkaharmonisointi ei onnistunut kokeilussa ja lukiokoulutus halutaan palauttaa kunnille.  Puolanka jää ulkopuolelle ja ulkoistaa terveyspalvelunsa. Maakuntayhtymä tekee 11 miljoonan tappion => kova lasku kunnille, varsinkin isommille.

Tilintarkastuksessa suurin muutos on,  että jatkossa tarkastajien tulee lausua jotain siitä, miten kunnissa ja kuntakonserneissa on järjestetty riskienhallinta.  Hyvä se.

Jäät lähti Tornionjoesta

Kuntarakenneuudistus – melkein kannatettu

Tornion tuli antaa lausunto hallituksen kuntarakenneselvityksestä. Monien tuntien keskustelun jälkeen päädyttiin lasuntoon, jonka pääsanoma on “Tornio on valmis keskustelemaan uudistuksesta naapurikuntien kanssa.”

Tein oman esityksen, jota monet valtuutetut sanoivat jälkeenpäin melkein kannattaneensa, varsinkin kohtaa kaksi. Esitys kuului näin:

“Tornio on valmis keskustelemaan kunta- ja palvelualueen muutosta koskevista asioista siten, että

1. Selvitetään vaaleilla valittava aluehallintorakennemalli.
   Miten esim. alueen eli Kemi-Tornio maakuntakeskuksen ja ympäryskuntien vaativat terveys- ja sosiaalipalvelut hoidetaan yhdessä. Vaaleilla valittu aluehallinto on demokraattisempi tapa hoitaa suuremmat palvelukokonaisuudet.
2. Selvitetään edellisen kuntajakoselvityksen pohjalta, onko mahdollisuuksia muodostaa yksi Tornionlaakson kunta, johon kuuluisivat Tornio, Ylitornio ja Pello.

Kuntienväliset keskustelut tulee perustua molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen ja kuntien yhteiseen tahtotilaan.”

Jos olis kannatettu, joku olis voinut melkein äänestää puolesta!

Siltarumpupolitiikkaa

Ei tule Tornioon tällä vaalikaudella siltoja saati rumpuja, kun ei ole omaa ministeriä/kansanedustajaa asioita valvomassa. Ammattikorkean supistuksia supistettiin kosmeettisesti luokallisen verran (poistuma koulutuspaikoista yhä 30%). Supistukset tehtiin aloittain, joten ne kohdentuvat luultavasti Tornioon kaikista pahiten.

Supistukset kasvoivat suorassa suhteessa, kuinka kaukana Helsingistä ollaan. Ainoa poikkeus on tietysti Rovaniemi ja Kajaani (-5%), Helsingin herrojen lempilapsilla. Oletetaan kai, että kyllä se terästehdas hoitaa myös tasapainoisen yhteiskuntakehityksen. Ärsyttää tämä monograd-ajattelu. Tarjotaan paikkaa vain Kemin tai Rovaniemen sateliittina. Wallin näytti kykynsä, mutta tuntuvat muutkin nykyministerit osaavan kotiinpäinvedättämisen. Miksi hyvintoimivia rakenteita taas puretaan?

Pahin esimerkki kotiin päin vedättämisestä oli aikanaan ministeri Nordbacka, joka puolusti Pohjanmaan kalastajia ottamalla kalastusasiat tarvittaessa aina mukaan opetus-tai puolustusministeriöön. Ei noussut Tornionjoen lohta jokeen asti.

Aluekuntamalli ja kuntauudistus

Kuunneltuani kuntauudistuskeskusteluja tuli mieleen, miksi aluekuntamalli on kokonaan unohdettu. Se voisi olla kaikkiaan hyvä kompromissi, perustetaan Lappiin sairaanhoitopiirien mukaiset aluekunnat aluevaltuustoineen ja -hallituksineen. Entiset kunnat säilyisivät lähikuntina lähipalveluineen. Syksyllä valittaisiin kuntavaaleissa myös aluekuntien edustajat.

Meri-Lapin aluekunnalle annettaisiin valtuudet ja rahat hoitaa palo-ja pelastus (+ muut Lapin liiton asiat), ensihoito, keskussairaalatasoinen terveydenhoito, jätehuolto, ammattikorkea- ja 2. ast koulutus, elinkeinojen kehittäminen ym. asiat, joita monia jo nyt hoidetaan seudullisissa lautakunnissa.

Jotta aluekunnan keskukset eivät veisi kaikkia, valtion palvelut hajautettaisiin lähikuntien yhteispalvelukeskuksiin tasa-arvoisten palvelujen takaamiseksi.

De-desentralisaatio on menossa, mutta kyllä paikallistasollekin on jotain jäätävä!

Tuntijako uusiksi ja kasvatus

Suomessa lähes jokainen ministeri on keikauttanut tuntijakoa suuntaan tai toiseen. Aikoinaan ministeri Uosukainen otti yläluokkien matematiikasta ja fysiikka- kemiasta pois tunnin. Matematiikan tunti saatiin ministeri Heinosen aherruksella takaisin. Ministeri Rask sai aikaan Terveystiedon opetuksen ja nyt on ministeri Gustafssonin aika muutattaa tunteja haluamaansa suuntaa, äidinkieli, taito- ja taideainepainotteiseksi. Onneksi matematiikasta ei tällä kertaa viety mitään.

Ehkä tässä ajassa olisi tärkeämpää keskittyä kasvatus-keskusteluun. Tänään PS:n sivuilla OAJ:n edustaja peräänkuuluttu aivan oikein oppilaan oman vastuun korostamista oppimisessa. Aivan liian moni oppilas on ulkoistanut oman oppimisensa kokonaan opettajan, erityisopettajan, kouluavustajan, äidin/isän kontolle. Kynä ei pysy kädessä kuin sen ajan, kun joku peräänkatsoja on vieressä. Oma vastuu/kunnianhimo/tavoitteellisuus puuttuu täysin. Siitä olisin eniten huolestunut.